Kielipolitiikka ja kielilait

Kysymyksiä ja vastauksia 1.7.2009 voimaan tulleesta kielilaista.

Lakien suomennokset:
- Kielilaki
- Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä.

• Ruotsissa on nykyisin viiden virallisen vähemmistökielen (suomi, meänkieli, saame, romani ja jiddiš) lisäksi suuri määrä siirtolaiskieliä, esim. arabia, turkki, somali ja espanja. Myös viittomakielellä on erityinen vähemmistökielen asema. Kaikilla on oikeus käyttää äidinkieltään. Meidän on siis tuettava moninaisuutta ja muidenkin kielten kuin ruotsin käyttöä äidinkielenä.
  
  
• Englantia käytetään Ruotsin yhteiskunnassa yhä useammalla alalla, etenkin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tämä saattaa johtaa siihen, että tärkeille tieteenaloille ei kehity ruotsinkielistä terminologiaa. Samalla oppiminen vaikeutuu, kun opiskelukieli on muu kuin äidinkieli. Siksi meidän täytyy suunnitella strategia, miten ja missä käytämme englantia, ja valvoa oikeutta käyttää ruotsia tietyissä tilanteissa. Meidän täytyy myös antaa kielellistä tukea niille, jotka joutuvat eri tilanteissa käyttämään englantia.
  
  
• Kieli tulee yhä tärkeämmäksi kaikille. Erimerkiksi entistä useammat kirjoittavat ja lukevat työssään suuria tekstimääriä. Toinen esimerkki on, että kaikkialla ympärillämme on kieltä koskevia apuvälineitä: ennakoiva tekstinsyöttö matkapuhelimen tekstiviestitoiminnoissa, oikeinkirjoituksen tarkistusta sähköpostiohjelmissa, puheohjaus eri laitosten ja viranomaisten puhelinpalvelussa. Tämän vuoksi tarvitaan enemmän kielenkäyttöä koskevia suuntaviivoja, samoin kuin kieltä koskevia apuvälineitä, kuten termi- ja puhetiedostoja, monikielisiä tekstikorpuksia jne.

• Ruotsin kielen tulee olla Ruotsin pääkieli.
  
• Ruotsin tulee olla kattava ja yhteiskuntaa kantava kieli.
  
• Julkisesti käytettävän kielen tulee olla huollettua, yksinkertaista ja ymmärrettävää.
  
• Kaikilla tulee olla oikeus kieleen: oppia ruotsia ja kehittää taitoaan, käyttää ja kehittää omaa äidinkieltään ja kansallista vähemmistökieltä ja saada oppia vieraita kieliä.

Vuonna 2000 voimaan tulleen lain mukaan suomen kielen hallintoalueella – vuonna 2000 Haaparannalla, Jällivaarassa, Kiirunassa, Pajalassa ja Övertorneåssa eli Ruotsin Ylitorniossa – asuvat saavat käyttää suomea asioidessaan kunnallisissa ja valtiollisissa virastoissa. Suomenkielisistä kuitenkin vain viisi prosenttia asuu alkuperäisellä hallintoalueella. Hallintoalueen laajentamisesta onkin tehty selvitys (Rätten till mitt språk, SOU 2005:40). Vuonna 2010 voimaan tulleen vähemmistölain myötä hallintoaluetta laajennettiin 18 kunnalla ja saamen kielen hallintoaluetta 13 kunnalla. Meänkielen hallintoaluetta ei laajennettu, vaan se käsittää edelleen viisi kuntaa.

Vuoden 2012 alusta suomen kielen hallintoalueeseen kuuluvat seuraavat kunnat: Borås, Botkyrka, Eskilstuna, Gävle, Göteborg, Hallstahammar, Haaparanta, Haninge, Hofors, Huddinge, Håbo, Hällefors, Jällivaara, Kalix, Karlskoga, Kiiruna, Köping, Lindesberg, Norrköping, Norrtälje, Pajala, Sigtuna, Skinnskatteberg, Skövde, Solna, Sundbyberg, Surahammar, Södertälje, Tierp, Trollhättan, Tukholma, Upplands Väsby, Upplands-Bro, Uppsala, Uumaja, Västerås, Älvkarleby, Österåker, Östhammar ja Övertorneå.

Myös seuraavat maakäräjät kuuluvat suomen, meänkielen ja saamen hallintoalueisiin: Gävleborg, Jämtland, Norrbotten, Södermanland, Taalainmaa, Tukholma, Uppland, Västerbotten, Västmanland ja Läntisen Götanmaan alue.

Ruotsinsuomalaisten valtuuskunta seuraa aktiivisesti ruotsinsuomalaisten mahdollisuuksia käyttää suomea ja saada tietoja oikeuksistaan suomen kielellä. Se toimii myös suomen kielen aseman vahvistamiseksi.