Kuukauden kielivinkki
helmikuu 2012
Sanojen merkityseroja: vaalea ja tumma
Joidenkin suomen ja ruotsin sanojen merkitys eroaa toisistaan. Malliesimerkkejä ovat vaalea ja valoisa, tumma ja pimeä.
Suomen kielessä vaalea ja tumma liittyvät yleensä väreihin, valoisa ja pimeä valoisuusoloihin. Sanotaan esimerkiksi vaaleat pohjoismaalaiset ja vaaleanpunainen. Vaalean vastakohta on tumma, esimerkiksi tummat silmät ja hiukset ja tumma leipä. Edellisissä esimerkeissä tumma on adjektiivi, mutta tumma voi olla myös substantiivi: romaneja sanotaan tummiksi. Valoisaksi sanotaan sellaista, jossa on paljon valoa: vuodenaikaa sanotaan valoisaksi, ja ihmistä voidaan sanoa valoisaksi, jos hänellä on optimistinen luonne. Valoisan vastakohta on pimeä. Metsä voi olla pimeä, tai kauppaa voidaan tehdä pimeästi eli laittomasti. Myös pimeä voi olla substantiivi: arka saattaa pelätä pimeää.
Ruotsin kielessä ljus on sekä ’valoisa’ että ’vaalea’ ja mörk on sekä ’tumma’ että ’pimeä’. Toisen tai myöhemmän polven ruotsinsuomalainen saattaa sekoittaa ruotsin kielen vaikutuksesta sanojen semantiikan, ja hänelle tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan vaalea ja valoisa, tumma ja pimeä. Hän saattaa todeta että Onpas täällä vaaleaa tai Hänellä on valoisa tukka, Kylläpäs täällä on tummaa ja Hänellä on pimeä tukka. Suomensuomalainen sanoisi, että Onpas täällä valoisaa, Hänellä on vaalea tukka, Kylläpäs täällä on pimeää ja Hänellä on tumma tukka.
tammikuu 2012
Lainasanat ja vierassanat
Vieraista kielistä omaksuttuja sanoja kutsutaan lainasanoiksi. Vieraista kielistä peräisin olevia sanoja, joissa usein on suomen kielelle vieraita äänteitä tai äänneyhtymiä, kutsutaan vierassanoiksi.
Suomen kielen lainasanoja ovat:
1. Yleislainat Yleislaina on suomen kieleen täysin kotiutunut sana, jota tavallinen kielenkäyttäjä ei enää koe vierasperäiseksi. Kotiutuneissa lainasanoissa ei ole konsonantteja b, d, g, f eikä š ja ne eivät juuri tuota kirjoitus- tai ääntämispulmia. Yleislainoja ovat esimerkiksi kahvi, maistraatti, ministeri, pankki, paraati ja virus.
2. Erikoislainat Erikoislaina on suomen kielen oikeinkirjoitukseen mukautettu vierasperäinen sana. Esimerkkejä erityislainoista ovat banaani, robotti, sekki, televisio, redusoida ja Jugoslavia.
3. Sitaattilainat Sitaattilaina on täysin alkukielen mukaisena esiintyvä vierasperäinen sana tai sanaliitto. Esimerkkejä sitaattilainoista ovat babysitter, camembert, camping, cocktail, roquefort ja show.
4. Käännöslainat Käännöslaina on kääntämällä vieraasta kielestä muodostettu ilmaus, esimerkiksi esikuva (förebild). Ruotsinsuomessa on runsaasti käännöslainoja, jotka on muodostettu kääntämällä ruotsin kielen sanan osat suoraan. Tyypillisiä ruotsinsuomalaisia käännöslainoja ovat kaupunginosalautakunta (stadsdelsnämnd), migraatiotuomioistuin (migrationsdomstol), päivystävä perhekoti (jourfamiljehem), sosiaalivakuutuskaari (socialförsäkringsbalk) ja Vakuutuskassa (Försäkringskassan).
joulukuu 2011
Muodollinen subjekti
Indoeurooppalaisissa kielissä käytetään lauseessa muodollista (eli ekspletiivistä) subjektia täyttämässä subjektin paikkaa, mikäli lauseessa ei ole subjektia tai jos subjekti joutuu jostakin syystä muualle kuin sille tarkoitetulle paikalle. Suomen normitetussa yleiskielessä ei tällaista subjektia ole.
Esimerkkejä: It is raining. It is Tuesday tomorrow. Det regnar. Det är tisdag i morgon. Sataa. Huomenna on tiistai.
Suomen puhekielessä muodollista subjektia kuitenkin käytetään. Muodollisena subjektina on yleensä painoton se-pronomini nominatiivissa.
Esimerkkejä: Se on ilimoja pitännä. On se varmaan stressaavaa olla poliitikko.
Ruotsinsuomessa muodollisen subjektin käyttö on hyvin tavallista. Tutkijat pitävätkin sitä ruotsinsuomalaisen puhekielen luonteenomaisena piirteenä.
Autenttisia esimerkkejä puhutusta ruotsinsuomesta:
se on ehkä sattunu joku onnettomuus./
että se on vähä liian raskasta olla vaan yöt töissä./
kyllä mä tykkään että se on ihan kiva ja olla täällä./
kai se on paras opetella nuo kaikki murteet./
Syynä muodollisen subjektin runsaaseen käyttöön ruotsinsuomalaisessa puhekielessä lienee se, että koska ruotsin kielessä subjektin paikan merkitseminen on pakollista, sen paikka merkitään myös suomen kielessä.
Seuraavien esimerkkien alla on ajateltavissa oleva ruotsinkielinen vastine:
minusta se on kiva olla vähän läksyjä./
*jag tycker att det är kul att ha lite läxor
se niinko tullee semmonen niinko stoppi näihin kanaaleihin./
*det blir liksom ett sådant liksom ett stopp i de här kanalerna
se oli kiva nähdä sua./
*det var kul att se dig * Ajateltavissa oleva
marraskuu 2011
Se-sana viittaamassa ihmiseen
Suomen kielessä ihmiseen viitataan yleensä sanalla hän, mutta joissakin tapauksissa käytetään sanaa se.
Se- ja ne-sanoja tarvitaan, kun ne viittaavat joka-sanalla alkavaan lauseeseen tai joka-lauseen määrittämään sanaan:
Paras pelaaja on se, joka tekee eniten maaleja.
Se pelaaja, joka tekee eniten maaleja, on paras.
Parhaat pisteet annetaan niille, jotka tekevät eniten maaleja.
Ne, jotka tekevät eniten maaleja, saavat parhaat pisteet.
lokakuu 2011
Aakkostus
Sanoja ja sanaliittoja voidaan aakkostaa kirjaimittain tai sanoittain.
Kirjaimittaisessa aakkostuksessa peräkkäin kirjoitettujen sanojen väliä ei oteta huomioon. Kun sanaliitto järjestetään aakkosjärjestykseen, sitä käsitellään kuin se olisi yhdyssana.
Sanoittainen aakkostus merkitsee aakkostamista sana sanalta. Siinä sanaväli otetaan huomioon, ja aakkosjärjestys määräytyy väliä edeltävän sanan perusteella.
Kielineuvoston ruotsalais-suomalaisissa sanastoissa noudatetaan kirjaimittaista aakkostusta.
Kirjaimittainen aakkostus
social
social anpassning
socialassistent
socialdokumentation
socialfall
social funktionsförmåga
Sanoittainen aakkostus
social
social anpassning
social funktionsförmåga
socialassistent
socialdokumentation
socialfall
syyskuu 2011
Tittelien taipuminen
Suomen kielen lautakunta käsitteli vuonna 2005 tittelien ja titteliä muistuttavien määritteiden, ns. nimikemääritteiden, taipumista.
Ilman määritettä, ts. edeltävää sanaa, käytettävät tittelit eivät yleensä taivu:
Lähetimme kirjeen presidentti Haloselle.
Vanhan suosituksen mukaan titteleitä, joilla on määrite, on tullut taivuttaa pääsanan mukaan, mutta nykyään ne jätetään usein taivuttamatta. Lautakunta päättikin, että molemmat tavat ovat nykyään hyväksyttäviä:
Lähetimme kirjeen Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö Tarja Haloselle.
Lähetimme kirjeen Suomen puolustusvoiminen ylipäällikölle Tarja Haloselle.
Elokuu 2011
AVI ja ELY
Suomesta poistui läänijako vuoden 2010 alussa, ja lääninhallitusten tilalle tulivat aluehallintovirastot, joista käytetään lyhennettä AVI. Suomessa toimii kuusi aluehallintovirastoa, ja lisäksi Ahvenanmaan aluehallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan valtionvirasto.
Aluehallintovirastojen yleisenä tehtävänä on perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen, peruspalvelujen saatavuuden, ympäristönsuojelun, ympäristön kestävän käytön ja sisäisen turvallisuuden edistäminen sekä terveellisen ja turvallisen elin- ja työympäristön toteutuminen. Ne hoitavat aiempien lääninhallitusten, ympäristölupavirastojen, alueellisten ympäristökeskusten ja työsuojelupiirien lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä.
Osa entisten lääninhallitusten tehtävistä on sijoitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, joista käytetään lyhennettä ELY. Keskuksia on 15, ja niiden vastuualueita ovat elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri, liikenne ja infrastruktuuri ja ympäristö ja luonnonvarat.
Aluehallintovirastot ovat suomenruotsiksi regionförvaltningsverk ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat suomenruotsiksi närings-, trafik- och miljöcentraler. Valtioneuvoston ruotsin kielen lautakunta Suomessa suosittaa käytettäväksi koko ruotsinkielistä nimeä.
heinäkuu 2011
Roomalaiset numerot
I = 1
V = 5
X = 10
L = 50
C = 100
D = 500
M = 1 000
Muut luvut muodostetaan laskemalla yhteen ja vähentämällä.
Yhteen laskettaessa pienempi luku kirjoitetaan isomman oikealle puolelle:
XV = 15
Kun pienempi numero on isomman vasemmalla puolella, se vähennetään isommasta:
XIV = 14
Roomalaisia numeroita käytetään usein järjestyslukuina, kuten esimerkiksi Kaarle XVI Kustaa, tai vakiintuneissa ilmauksissa, kuten esimerkiksi Kehä III (kehä kolmonen).
kesäkuu 2011
Välisenä aikana ja ajalla
Pöytäkirjojen ja ilmoitusten ajanilmauksissa on joskus turhaa toistoa. Ilmauksia välisenä aikana ja ajalla ei tarvita esimerkiksi seuraavanlaisissa lauseissa:
Henkilöstöpäällikkö on virkavapaa 1. 6.–30. 9. Hänen tehtäviään hoitaa silloin A. B.
Aikaväli luetaan
ensimmäisestä kuudetta kolmanteenkymmenenteen yhdeksättä tai
ensimmäinen kuudetta ja kolmaskymmenes yhdeksättä välisen ajan.
Koska ajatusviiva jo ilmaisee väliä ja numerot kertovat ajankohdat, ilmauksissa ”1.6.–31.9. välisenä aikana” ja ”ajalla 1.6.–31.9.” tiedot tuplaantuvat turhaan.
toukokuu 2011
Hattu-s
Suhuäänteellä tarkoitetaan s-äänteen tyyppisiä konsonantteja. Suomen kielen omiin sanoihin kuuluu suhuäänteistä vain s-äänne. Ruotsin sje-äänteen kaltainen suhuäänne on suomen kielessä harvinainen , sitä on vain vierassanoissa ja vierasnimissä.
Ruotsin sje-äänteellä on monta eri kirjoitustapaa (sju, skön, stjärna, skjorta, schack, choklad, Kristianstad jne.) Suomalaisissa aakkosissa on tälle suhuäänteelle oma kirjainmerkkinsä: suhuässä eli hattu-s (š ). Soinnillista suhuäännettä merkitään suhutsetalla eli hattu-z:lla ( ž ). Vastoin suomen kielen oikeinkirjoitusjärjestelmän keskeistä periaatetta, että yhtä äännettä merkitään yhdellä kirjaimella, näkee vierassanojen suhuäänteitä usein kirjoitettavan siten, että soinnittoman š:n ja soinnillisen ž :n sijasta käytetään konsonanttiyhtymiä sh ja zh. Tämä johtuu suurelti siitä, että š- ja ž-kirjaimet puuttuvat tietokoneen perusnäppäimistöltä. Mutta Windows-ohjelmissa pieni š voidaan kirjoittaa näppäilemällä Alt ja numeronäppäimistöstä 0154 ja iso Š näppäilemällä vastaavasti Alt ja 0138. Pieni ž kirjoitetaan näppäinyhdistelmällä Alt ja 0158 ja iso Ž yhdistelmällä Alt ja 0142.
Usein esiintyviä nimiä, joissa suositellaan käytettäväksi kirjaimia š ja ž ovat esimerkiksi Puškin, Tšaikovski, Tšehov, Tšetšenia, Taškent, T šekki, Azerbaidžan , Fidži, Kambodža.
Joillakin vierassanoilla voi olla rinnakkaismuoto, joka äännetään ja kirjoitetaan eri tavalla:
šekki , šeriffi, šokki, šakki, borštš(keitto) – sekki, seriffi, sokki, shakki, borssi
Hattuässä on monissa suhuäännealkuisissa vierassanoissa vaihtunut tavalliseen ässään, kirjoitamme esimerkiksi gulassi, hasis, revanssi, saali, samppanja, sampoo, sortsit, soppi ja kinuski.
Sitaattilainoina kirjoitettavissa sanoissa esiintyy erilaisia alkukielen mukaisia suhuässän merkkejä kuten sh (shoppailu, shotti, show), ch (chanson, charterlento, chic, chili) ja sch (schäfer).
huhtikuu 2011
Otta- ja oitta-verbit
Joissakin suomen kielen verbeissä kirjoitetaan kirjakielessäkin pelkkä otta, esimerkiksi kuvottaa, mutta joissakin on ehdottomasti kirjoitettava oitta, esimerkiksi hiekoittaa. Mistä oikein tietää, miten on kirjoitettava?
Kirjakielessä i kirjoitetaan, jos ajateltavissa oleva kantasana tai sen vartalo on kaksitavuinen ja a- tai ä-loppuinen, esimerkiksi kirjoittaa (kantasana kirja), vieroittaa (vieraa-), aloittaa (alka-), tai jos kantasana on kolmitavuinen ja se loppuu o:hon tai ö:hön, esimerkiksi vaurioittaa (vaurio), yhtiöittää (yhtiö). Myös ylätyyliset, varsinkin vanhahtavat sanat kirjoitetaan i:llisinä, esimerkiksi innoittaa, velvoittaa.
Jos kantasana sen sijaan on kaksitavuinen o-loppuinen, ei i:tä ole, esimerkiksi verottaa (vero), helpottaa (helppo). Myös silloin, kun kantasana on epäselvä tai jos on ajateltavissa useita kantasanoja, verbijohdokset ovat i:ttömiä, esimerkiksi kehottaa, karkottaa, hajottaa (haja- ja hajo/ta). Kuvailevissa, ääntä jäljittelevissä tai arkityylisissä sanoissa ei myöskään ole i:tä, esimerkiksi ammottaa, hohottaa, retkottaa.
maaliskuu 2011
Libyan hallitsijan nimi
Ruotsalaisissa viestimissä Libyan hallitsijan sukunimi on kirjoitettu usealla tavalla. Nimen alkukonsonantti on kirjoitettu ainakin neljällä eri tavalla: Kaddafi, Khaddafi, Gaddafi ja Qaddafi. Lisäksi nimessä käytetään joskus etuliitettä al-, ja sen loppuosassa esiintyy joskus kaksoiskonsonantti ff: al-Gaddafi, Khaddaffi.
Arabiankielisten nimien litteroinnissa onkin eri kielissä monenlaisia käytäntöjä. Yhteistä niille on, että niissä käytetään yksinkertaistettua äänne- ja kirjoitusasua. Suomen kielitoimisto suositti jo vuonna 1979 suomen kieleen kirjoitusasua Gaddafi. Suomenmaalaiset sanomalehdet vaikuttavat noudattavan Kielitoimiston suositusta. Näin tekevät ainakin Helsingin Sanomat, Kaleva, Ilta-Sanomat ja Iltalehti.
helmikuu 2011
Pykälien merkitseminen
Yleiskielessä (esimerkiksi yhdistysten pöytäkirjoissa) pykälän järjestysnumeron perään merkitään piste. Pykälämerkkiä ja numeroa ei kirjoiteta yhteen, vaan niiden väliin tulee välilyönti:
1. § (luetaan ensimmäinen pykälä)
(Vain lakikieleen on vakiintunut tapa käyttää pisteetöntä numeroa: 1 §.)
Pykälän numero voidaan merkitä myös peruslukua käyttämällä:
§ 1 (luetaan pykälä yksi)
Pykälämerkkiä taivutetaan sijan ja luvun mukaan.
1. §:ään, §:ään 1
1. ja 8. §:ssä , §:issä 1 ja 8
1.–8. §:ään
Monikkoa ilmaisemaan ei merkitä kahta pykälämerkkiä: ”§§”.
tammikuu 2011
Internet vai internet?
Suomessa toimiva Suomen kielen lautakunta totesi vuonna 2007, että sekä iso- että pienialkukirjaimista kirjoitusasua voidaan perustella monin tavoin, joten molemmat kirjoitustavat ovat nykyään hyväksyttäviä.
Alkukirjaimen koolla on kuitenkin merkitystä, kun sanasta internet muodostetaan yhdyssanoja.
Jos käytetään isoa alkukirjainta, yhdyssanan loppuosa liitetään yhdysmerkin avulla: Internet-selain.
Jos taas käytetään pientä alkukirjainta, yhdysmerkkiä ei tarvita, koska silloin sanaa ei katsota erisnimeksi: internetselain.
Sanan lopussa on vain yksi t-kirjain, joten myös taivutusmuodoissa on vain yksi t: internetiä, internetiin jne.
joulukuu 2010
Ut- ja yt-loppuisten sanojen taivutus
Ut- ja yt-loppuisten sanojen, esimerkiksi ohut ja lyhyt, yksikön taivutusvartalossa on t:n sijasta e, esimerkiksi genetiivimuodot ovat ohuen ja lyhyen ja illatiivimuodot ohueen ja lyhyeen. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että joidenkin ut- ja yt-loppuisten sanojen, esimerkiksi olut ja kevyt, genetiiveinä pidetään muotoja olueen ja kevyeen ja illatiiveina muotoja olueeseen ja kevyeeseen.
Vääränlaisina pidettyjen muotojen ilmaantuminen johtunee siitä, että sanoja taivutetaan samalla tavalla kuin ue- ja ye-sanoja, esimerkiksi laivue ja yhtye. Tässä sanaryhmässä e on nominatiivin pääte, ja sanat taipuvat genetiivissä laivueen ja yhtyeen ja illatiivissa laivueeseen ja yhtyeeseen.
Olut- ja kevyt-sanojen genetiivimuodot ovat siis oluen ja kevyen ja illatiivimuodot olueen ja kevyeen.
marraskuu 2010
Yhdistysten ja yritysten nimet
Kun yhdistyksen, yrityksen tai järjestön nimi on monisanainen, suositusten mukaan vain ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Niin voi tehdä, vaikka rekisteröity nimi olisi yleisohjeesta poiketen kirjoitettu siten, että kaikki sanat alkavat isolla alkukirjaimella. Vaikka yritys tai yhdistys itse käyttää rekisteröityä nimeä, sitä ei kuitenkaan muiden tarvitse käyttää eikä sitä tarvitse etukäteen tarkistaa.
lokakuu 2010
Et- ja ät-merkki
Et-merkki & tarkoittaa samaa kuin ja-sana. Merkkiä käytetään usein yhdistämään kahta nimeä, kuten City Sisun ohjelmassa Soili & Waronen Show. Et-merkin molemmin puolin on välilyönnit.
Ät-merkkiä @ kutsuttiin aiemmin taksamerkiksi. Nykyään merkkiä käytetään lähinnä sähköpostiosoitteissa, mutta aiemmin sitä käytettiin myös yksikköhintaa ilmaisemassa.
Merkillä on paljon muitakin, puhekielisiä nimiä, kuten miuku, kissanhäntä jne.
syyskuu 2010
Prolatiivi: maitse, vesitse, faksitse
Prolatiiviksi kutsutaan muotoa, jolla ilmaistaan esim. toiminnan reittiä, välinettä tai tapaa: maitse, vesitse, sähköpostitse jne. Prolatiivin tunnus on johdin -tse.
Tse-johdin on vanhastaan liitetty monikon vartaloon (ilmo-i-tse), mutta uusien i-loppuisten sanojen prolatiivi muodostetaan usein yksikön vartaloon liittämällä: sähköposti-tse, faksi-tse. Sähköposteitse ja fakseitse eivät tunnu luontevilta ilmauksilta.
Periaatteessa prolatiivin voisi muodostaa monista sanoista, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ole luontevaa, vaan prolatiivia käytetään varsinkin vakiintuneissa ilmauksissa, kuten esim. puhelimitse.
Kirjallisuudessa on käytetty kuitenkin erikoisempiakin prolatiiveja, kuten rajoitse (Mika Waltari, Turms kuolematon) ja aidanraoitse (Antti Hyry, Kevättä ja syksyä).
elokuu 2010
Illatiivin pääte vieraskielisessä paikannimessä
Illatiivin sijapääte on yksikössä -Vn (V merkitsee edeltävän vokaalin pidentymistä, -hVn (V merkitsee edeltävän vokaalin toistoa) tai -seen:
auto – autoon
työ – työhön
kirje – kirjeeseen
Sitaattilainoihin, joita ovat mm. vieraskieliset paikannimet, liitetään illatiivin pääte sanaan suoraan. Sitaattilainat eivät ole mukautuneet suomen kieleen:
Malmö – Malmöhön
Jos paikannimi päättyy sekä kirjoitettaessa että äännettäessä konsonanttiin, päätteen eteen lisätään sidevokaali i. Sanavartalo ei taivutettaessa muutu. Esim. Linköping-sanan illatiivin sijapääte on sidevokaalin (i) pidentymä + n: Linköping-i-in.
Heinäkuu 2010
Ruotsinkieliset lyhenteet suomessa
Kielineuvoston suositus on, että ruotsinkielisiä lyhenteitä ei käännetä suomenkielisessä tekstissä. Esimerkiksi ROT-avdrag (myös rotavdrag) on suomeksi ROT-vähennys. Tarpeen mukaan voi lisätä selityksen, esim. omakotitalojen ja asuntojen peruskorjaukseen tarkoitettu ROT-vähennys. Yhdyssanan ROT-vähennys alkuosa ROT on ruotsinkielinen akronyymi eli kirjainsana, joka on muodostettu sanojen reparation (korjaus, kunnostus, remontti), ombyggnad (peruskorjaus, perusparannus, kunnostus) ja tillbyggnad (lisärakennus) alkukirjaimista. Saman periaatteen mukaan muodostetaan RUT-vähennys. RUT-avdrag tai rutavdrag on muodostettu sanojen rengöring (puhdistaminen, siivoaminen), underhåll (kunnossapito, huolto, hoito) ja tvätt (pesu, pyykinpesu; pyykki) alkukirjaimista. RUT-avdrag on koko nimeltään skatteavdrag för hushållsnära tjänster, suomeksi kotitaloustyön (vero)vähennys. Lyhyttä muotoa kotitalousvähennys käytetään myös.
kesäkuu 2010
Heittomerkki
Heittomerkkiä käytetään sanan sisäisellä tavurajalla, kun kaksi peräkkäistä, samaa vokaalia kuuluu eri tavuihin: vaaka – vaa’an.
Jos sana joudutaan jakamaan eri riveille, heittomerkkiä ei merkitä:
vaa-
an.
Heittomerkkiä käytetään myös kirjoitettaessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin päättyviä vierasperäisiä sanoja taivutettaessa:
show – show’ssa, Bordeaux – Bordeaux’ssa.
Runokielessä heittomerkillä voi merkitä puuttuvaa kirjainta:
Se aik’ ol’ ajoist’ ankarin … (K. Kramsun Ilkka-runosta).
toukokuu 2010
Uskontojen ja pyhien kirjojen nimet
Uskontojen nimet ovat tavallisia substantiiveja eivätkä erisnimiä, joten ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: buddhalaisuus, buddhismi; hindulaisuus, hinduismi; islam, islamilaisuus; juutalaisuus; kristinusko, kristillinen usko; šinto, šintolaisuus; taolaisuus.
Pyhien kirjojen nimet ovat sen sijaan erisnimiä. Ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: buddhalaisten Tripitaka, hindulaisten Vedat, islamilaisten Koraani, juutalaisten Tanak ja sen osat Toora (viisi Mooseksen kirjaa), Neviim (Profeetat) ja Ketuvim (Kirjoitukset) ja kristittyjen Raamattu sekä sen pääosat, Vanha testamentti ja Uusi testamentti.
Kuvallisessa ja laajemmassa merkityksessä pyhien kirjojen nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: lukee kuin piru raamattua; Koraani, muslimien raamattu; Marxin Pääoma on sosialismin raamattu.
Pienellä alkukirjaimella kirjoitetaan myös yhdyssanat, joiden alkuosana on pyhän kirjan nimi: koraanikoulu; raamattukäsitys, raamattuseura.
Huhtikuu 2010
Järjestysluvun sijapääte
Sijapääte merkitään järjestyslukuun kaksoispisteen jälkeen. Pääte otetaan numeron viimeisestä taipuvasta osasta: 5:nnen (viidennen), 11:ttä (yhdettätoista) 34:nnen (kolmannenkymmenennenneljännen).
Järjestyslukujen kahdeskymmenesyhdes ja kahdeskymmenesensimmäinen taivutusmuodot kirjoitetaan näin: 21:nnen (kahdennenkymmenennenyhdennen) ja 21:sen (kahdennenkymmenennenensimmäisen).
Kun järjestysluku merkitään niin, että numeron perässä on piste, sen kanssa saatetaan käyttää myös yhdysmerkkiä, kuten esim. sanassa viidesluokkalainen: 5.-luokkalainen.
Lisää järjestysluvun perusmuodon merkintätavoista voi lukea Kielineuvoston verkkosivuilta.
maaliskuu 2010
Perusluvun sijapääte
Sijapääte merkitään peruslukuun kaksoispisteen jälkeen. Pääte otetaan numeron viimeisestä taipuvasta osasta: 5:tä (viittä), 34:ään (kolmeenkymmeneen neljään).
Kahdessa sijamuodossa, partitiivissa ja illatiivissa, sijapäätteen vokaali on sama kuin luvun vartalon viimeinen vokaali. Silloin kumpikin vokaali merkitään kaksoispisteen jälkeen: 8:aa (kahdeksa-a), 5:een (viite-en).
Luvuissa 11–19 toista-sana ei kuitenkaan taivu, joten pääte otetaan taipuvasta alkuosasta: 11:tä (yhtätoista), 11:een (yhteentoista).
Sijapäätettä ei tarvitse merkitä numeroon, jos numeroa seuraa samassa sijassa oleva pääsana, josta myös lukutapa selviää. Muuten sijapääte on merkittävä. Laskiaispullia toimitettiin 11 kouluun, mutta mämmiä peräti 21:een.
Perusmuodossa eli nominatiivissa olevan luvun jälkeen substantiivi taipuu partitiivissa: 5 (viisi) laskiaispullaa. Mutta sekä luku että sitä seuraava substantiivi voivat taipua partitiivissa. Silloin luvun sijapääte on merkittävä näkyviin lukuohjeeksi. Koulu saa laskiaispullia 11:tä oppilasta varten.
helmikuu 2010
Vampyyria vai vampyyriä?
Lainasanojen taivutuspäätteen valintaan on olemassa sääntöjä. Ns. vokaaliharmonia on suomen kielessä oleellinen tekijä.
Suomen kielen vokaalit jaetaan etuvokaaleihin, joita ovat y, ä ja ö ja takavokaaleihin, joita ovat a, o ja u. Neutraaleja vokaaleja i ja e.
Vokaaliharmonian perussäännön mukaan sanat sisältävät vain jommankumman ryhmän vokaaleja. Neutraalit vokaalit i ja e voidaan kuitenkin liittää molempien ryhmien vokaaleihin.
Etuvokaaleja sisältävien sanojen partitiivin sijapääte on ä, takavokaaleja sisältävän taas a. Jos sana sisältää vain neutraaleja vokaaleja, sijapääte on ä.
Sana saattaa sisältää vain
– etuvokaaleja: työ
– takavokaaleja: tuo
– neutraaleja vokaaleja: tie
tai etu- tai takavokaaleja yhdessä neutraalien vokaalien kanssa, kuten
– havitella ja
– hyvitellä.
Yhdyssanoissa ja lainasanoissa saattaa kuitenkin olla sekä etu- että takavokaaleja.
Yhdyssanoja: työvalo, voileipä.
Lainasanoja: vampyyri, analyysi.
Lainasanan taivutuspääte valitaan sen vokaalin mukaan, joka sanassa on ennen taivutuspäätettä. (I tai e eivät vaikuta päätteen valintaan.)
Jos viimeinen vokaali on ä tai ö, taivutuspääte on ä, ja jos viimeinen vokaali on takavokaali, taivutuspääte on a.
Mutta jos viimeinen vokaali on y, taivutuspääte voi olla joko a tai ä. Taivutettava muoto on siis joko vampyyria tai vampyyriä.
tammikuu 2010
Ensikymmenluku
Suomen kielen lautakunta suosittaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen nimitykseksi ensikymmenlukua tai lyhyemmin ensikymmentä: 2000-luvun ensikymmenluku tai 2000-luvun ensikymmen.
Ruotsin kielenhuolto suosittaa ilmaisua 00-talet (äännettäessä nollnolltalet), mutta suomen kielessä "nollanollaluku" ei ole suositeltava.
joulukuu 2009
Victoria vai Viktoria?
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta antoi vuonna 2002 suosituksen Euroopan tulevien monarkkien nimien käytöstä suomen kielessä. Sen mukaan tulevien hallitsijoiden nimiä käytetään alkukielisinä, niitä ei siis suomalaisteta. Ruotsin tuleva kuningatar on siis Victoria eikä Viktoria.
Marraskuu 2009
Kiinni vai suljettu?
Kun virasto, kauppa tms. ei tarjoa palveluitaan, onko se silloin kiinni vai suljettu?
Suljettu-sanan käyttö tässä yhteydessä ei ole suositeltavaa, koska suljettu-muoto ilmaisee pikemminkin päättynyttä toimintaa, kun taas kiinni ja suljettuna ilmaisevat tilaa.
Voidaan sanoa esim. Kauppa on sunnuntaisin kiinni ja Koulu laitettiin heinäkuuksi kiinni. Myös Kauppa on sunnuntaisin suljettuna ja Koulu on heinäkuun suljettuna ovat mahdollisia vaihtoehtoja.
Sulkea -verbiä, joka merkitsee mm. sitä, että jokin avoin tai auki oleva pannaan kiinni, voi tietysti käyttää myös näin: Kauppa suljetaan lauantaina klo 14 ja Koulu suljetaan heinäkuun ajaksi.
Kun virasto ei ole auki, se on siis kiinni tai suljettuna.
Lokakuu 2009
Olette tervetullut!
Valinta yksiköllisen ja monikollisen puhuttelumuodon välillä tuottaa usein vaikeuksia.
Olette tervetullut! sanotaan yhdelle, teititeltävälle vieraalle. Jos näitä taas on monta, tervetulotoivotus kuuluu: Olette tervetulleita! tai Olette tervetulleet! Jos nämä tuntuvat turhan muodollisilta, riittää mutkaton Tervetuloa.
Vieraita kestitettäessä kehotetaan kohteliaasti Olkaa hyvä!, osoitettiinpa se sitten yhdelle tai useammalle. Myös Olkaa hyvät! on mahdollinen, mutta vähän vanhahtavan tuntuinen.
Syyskuu 2009
Paikannimistä
Muutamista Ruotsin kaupungeista on perinteisesti käytetty suomenkielistä nimeä. Näitä ovat esimerkiksi
Tukholma,
Uumaja ja
Luulaja. Kielineuvosto suosittaakin näiden nimien käyttämistä suomenkielisissä yhteyksissä. Sen sijaan ei ole suositeltavaa kääntää ruotsinkielisiä nimiä, kun niille ei ole vakiintunut suomenkielistä vastinetta.
Useilla Suomen paikkakunnilla on virallinen ruotsinkielinen nimi. Siksi ruotsinkielisissä yhteyksissä ei pidä käyttää suomenkielisiä nimiä, esimerkiksi
Helsinki, Tampere, Oulu, vaan Helsingfors, Tammerfors, Uleåborg.
Elokuu 2009
Järjestysluvun merkitseminen
Järjestysluku (esim. kolmas) ilmaisee nimensä mukaisesti järjestystä, kun taas perusluku (esim. kolme) ilmaisee määrää.
Järjestyslukuja voi merkitä numeroin kolmella eri tavalla.
1. Numeron perään merkitään piste: 2. (toinen)
Hän ei voittanut, mutta 2. sija oli hänen.
2. Numeron jälkeen merkitään kaksoispiste ja järjestysluvun tunnus: 2:nen (toinen)
Hän oli kilpailussa 2:nen.
3. Roomalainen numero: II
Hän oli mukana II maailmansodassa.
Heinäkuu 2009
Viikonpäivien lyhenteet
ma ~ maan. maanantai(na)
ti ~ tiist. tiistai(na)
ke ~ kesk. keskiviikko(na)
to ~ torst. torstai(na)
pe ~ perj. perjantai(na)
la ~ (lauant.) lauantai(na)
su ~ sunn. sunnuntai(na)
Viikonpäivien loppulyhenteet päättyvät poikkeuksellisesti vokaaliin, eikä niiden jäljessä käytetä pistettä.
Yleensä lyhyemmän lyhenteen käyttö riittää, varsinkin koska ne ovat kaikki samanmuotoisia eli kaksikirjaimisia. Viikonpäivistä voi kuitenkin muodostaa loppulyhenteen tavalliseen tapaan niin, että lyhenteeseen kuuluu ensimmäinen tavu ja toinen tavu vokaaliin asti. Sanoista lauantai tai lauantaina ei kuitenkaan ole syytä muodostaa pitkää loppulyhennettä kuin poikkeustapauksissa, sillä lyhenteestä tulee melko pitkä.
Kesäkuu 2009
Sähköpostiviestin aloitus ja lopetus
Sähköpostiviesti muotoillaan yleensä samoin kuin kirje ja sen sävy sovitetaan vastaanottajan mukaan. Samat aloitus- ja lopetusfraasit käyvät molemmissa.
Kun viesti on henkilökohtainen, se aloitetaan yleensä puhuttelulla. Aloitus valitaan sen mukaan, kuinka hyvin kirjoittaja tuntee vastaanottajan, esimerkiksi Hei, Terve, Rakas Heli, Hyvä Heli Heikäläinen, Arvoisa Heikki Heikäläinen.
Kun viesti on virallinen, puhuttelua ei välttämättä tarvita. Kohteliaisuussyistä viestin voi kuitenkin aloittaa puhuttelemalla vastaanottajaa asemaa tai arvoa osoittavalla määritteellä, Osastopäällikkö Heli Heikäläinen, tai viraston tms. nimellä, Kuopion kaupungin ympäristökeskus, Verovirastolle.
Kun puhuttelusana päättyy huutomerkkiin, viestin teksti alkaa isolla kirjaimella.
Hei Heli!
Lähdetkö tiistaina teatteriin?
Iso kirjain aloittaa tekstin myös silloin, kun puhuttelun perässä ei ole mitään merkkiä.
Hei, Heli
Olen nyt varannut teatteriliput tiistaiksi.
Kun puhuttelusanan jäljessä taas on pilkku, teksti alkaa pienellä kirjaimella.
Hei Heli,
muistutan vielä, että tiistain näytös alkaa 19.30.
Myös lopetukseen vaikuttaa vastaanottajan tuttuus. Kovin juhlavaa tyyliä käytetään enää vain harvoin. Tavallisia lopetusfraaseja ovat Terveisin, Ystävällisin terveisin, Lämpimin terveisin, Kiitoksin, Etukäteen kiittäen.
Lopputervehdys aloitetaan isolla kirjaimella ja se kirjoitetaan joko omalle riville ennen lähettäjän nimeä tai samalle riville nimen kanssa. Tervehdys voi olla myös lyhenne, Terv., Yst. terv. Lyhenteitä kannattaa kuitenkin käyttää harkiten, sillä ne saatetaan käsittää välinpitämättömyydeksi.
Toukokuu
Substantiivitauti
Erilaisia seminaareja ym. koskevissa ilmoituksissa saattaa olla seuraava maininta:
Seminaariin ilmoittautuminen tulee tehdä ennen 2. kesäkuuta.
Erään sateisen kesän jälkeen puolestaan kirjoitettiin: Näin runsasta satamista ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin.
Kummassakin esimerkissä on kyse ns. substantiivitaudista. Virkkeissä käytetään verbistä johdettua substantiivia ja merkitykseltään kalpeaa verbiä, vaikka pelkällä verbillä asia voitaisiin ilmaista paljon yksinkertaisemmin:
Seminaariin tulee ilmoittautua ennen 2. kesäkuuta.
Näin runsaasti ei ole satanut kymmeniin vuosiin.
Alkuperäisten esimerkkien tapaisia rakenteita ei luonnollisestikaan voi välttää aina, mutta niitä kannattaa käyttää harkitusti.
Huhtikuu
Absurditeetti vai absurdius?
Ruotsin tet-loppuiset ominaisuudennimet, kuten absurditet, anonymitet, lojalitet, senilitet, solidaritet ja vitalitet, saavat suomennettaessa helposti eetti-loppuisen vastineen. Esimerkkisanoista käytettiin aikaisemmin vastineita absurditeetti, anonymiteetti, lojaliteetti, seniliteetti, solidariteetti ja vitaliteetti. Nykyisin eetti-johtimen sijasta tulisi käyttää us- ~ ys-, uus- ~ yys-johdinta:
absurditeetti > absurdius; anonymiteetti > anonyymiys; lojaliteetti > lojaalisuus, lojaalius; seniliteetti > seniiliys; solidariteetti > solidaarisuus; vitaliteetti > vitaalisuus
Eetti -loppuisia sanoja käytetään kuitenkin edelleen jonkin verran, esimerkiksi analfabeetti, kvaliteetti, kvantiteetti, pieteetti, puberteetti, realiteetti.
Maaliskuu 2009
Kaksoispassiivi
Kaksoispassiivilla tarkoitetaan sitä, että passiivin tunnus merkitään liittomuotoon virheellisesti kahteen kertaan. Kaksoispassiivi on tavallinen puhekielen ilmiö, mutta kirjoitettuun tekstiin sitä ei suositella.
Kaksoispassiivi on tavallisin kielteisessä pluskvamperfektissä, kuten esim.
*Sitä ei oltu tehty.
ja
kielteisessä konditionaalin perfektissä, kuten esim.
*Sitä ei oltaisi voitu arvata.
Edellä mainitut esimerkit ovat virheellisiä, sillä niissä passiivi on ilmaistu kahteen kertaan. Passiivin tunnus merkitään pääverbiin, ei siis olla-verbiin.
Oikeat muodot ovat
Sitä ei ollut tehty.
ja
Sitä ei olisi voitu arvata.
Ensimmäisessä esimerkissä ollut-sana ilmaisee mennyttä aikaa ja tehty-sana taas ilmaisee passiivia.
Toisessa esimerkissä olisi-sana ilmaisee konditionaalia ja voitu-sanasta selviää, että kyseessä on passiivi.
Helmikuu 2009
Vaalean ruskea ja vaaleanruskea
Värin sävyä kuvaava genetiivimuotoinen adjektiivi voidaan kirjoittaa joko yhteen värin nimen kanssa tai erilleen siitä:
vaalean ruskea tai vaaleanruskea, kirkkaan punainen tai kirkkaanpunainen, oranssin keltainen tai oranssinkeltainen
Genetiivimuotoinen substantiivi kirjoitetaan yleensä värin kanssa yhteen. Kun sävyä kuvaava sana itsessään on yhdyssana, se kirjoitetaan erilleen:
avokadonvihreä, lemmikinsininen, tomaatinpunainen
peltolemmikin sininen, kirsikkatomaatin punainen
Kun väriä kuvaamassa on arvottava adjektiivi, se kirjoitetaan nimestä erilleen:
ihanan vihreä, ikävän harmaa
Värisävyä tarkentava perusmuotoinen määrite kirjoitetaan erilleen:
kirkas oranssi, tumma liila.
Tammikuu 2009
Anoa ja hakea
Ruotsinsuomalaiset käyttävät ruotsin söka-sanan vastineena erittäin usein anoa, vaikka tyylillisesti olisi parempi käyttää sanaa hakea.
Esimerkkejä:
Yhdistys hakee toimintatukea.
Opiskelija hakee avustusta paikallisesta rahastosta.
Näissä esimerkeissä anoa-verbi vaikuttaisi vanhahtavalta.
Joulukuu 2008
Puolueiden nimet
Poliittisten puolueiden viralliset nimet ovat erisnimiä, joten ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Puolueiden suomenkielisten nimien jälkiosat suosittelemme kirjoitettaviksi pienellä alkukirjaimella. Alkukirjainlyhenteet kirjoitetaan versaalein, ja suomenkielisessä tekstissä alkukirjainlyhenne on sama kuin ruotsin kielessä:
Valtiopäiväpuolueiden nimet ovat:
Kansanpuolue liberaalit, FP (Folkpartiet liberalerna, FP)
Keskustapuolue, C (Centerpartiet, C)
Kristillisdemokraatit, KD (Kristdemokraterna, KD)
Maltillinen kokoomuspuolue, M (Moderata Samlingspartiet, M)
Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue, S (Sveriges Socialdemokratiska Arbetareparti, S)
Vasemmistopuolue, V (Vänsterpartiet, V)
Ympäristöpuolue vihreät, MP (Miljöpartiet de gröna, MP)
Tavallisessa arkipäivän tekstissä muutamien puolueiden nimistä käytetään lyhyempiä muotoja. Suosittelemme niiden kirjoittamista pienellä alkukirjaimella Suomen kielen lautakunnan Suomen puoluenimiä koskevan, vuodelta 2011 peräisin olevan suosituksen mukaan:
kansanpuolue (Folkpartiet)
keskusta (Centern)
kokoomus, (ark.) moderaatit (Moderaterna)
sosiaalidemokraatit (Socialdemokraterna)
ympäristöpuolue (Miljöpartiet)
Ruotsissa suositusta puolueiden ruotsinkielisten nimien kirjoitusasusta on muutettu ja yksinkertaistettu. Lue lisää:
Veckans språkråd, v. 49 (ruotsiksi).
Marraskuu 2008
Puhelinaakkoset
Aakkosnimet, puhelinaakkoset, radioaakkoset, tavausaakkoset jne. – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muutamista näkyy myös kanava, jossa näitä puheviestintään kehitettyjä aakkosnimiä käytetään. Esimerkiksi puhelimessa saattaa joutua sanelemaan nimen, koodin tms. kirjain kirjaimelta, ja aakkosnimen käyttäminen helpottaa viestintää varsinkin kuuluvuuden ollessa heikko.
Tässä luettelo suomen kielen aakkosnimistä:
Aarne, Bertta, Celsius, Daavid, Eemeli, farao (myös faarao), Gideon, Heikki, Iivari, Jussi, Kalle, Lauri, Matti, Niilo, Otto, Paavo, kuu, Risto, Sakari, Tyyne, Urho, Vihtori, wiski, äksä, Yrjö, übel, tseta, Åke, äiti, öljy.
Myös muita sanoja voi käyttää, kunhan vain on selvää, mihin kirjaimeen sanalla viitataan, eikä sekaantumisen vaaraa ole.
Suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset puhelinaakkoset löytyvät mm.
HamFin verkkosivuilta.
Lokakuu 2008
Kellonajan merkitseminen
Silloin kun kello tilan säästämiseksi halutaan lyhentää, käytetään lyhennettä klo. Esimerkiksi ohjelmissa yms. kello-sanan voi jättää poiskin.
Tunnit ja minuutit erotetaan toisistaan pisteellä: Luento alkaa 15.30.
Tasatunteihin ei merkitä nollia: Ovet avataan klo 15.
Kellonaikoihin ei merkitä etunollia: Kahvitauko on kello 9.45.
Joskus etunolla voi kuitenkin olla tarpeen, kun puhutaan aamuyön tunneista: Kadun lakaisu alkaa klo 03.
Digitaalikelloissa ja kansainvälisessä tietoliikenteessä käytetään usein etunollia, samoin kuin kaksoispistettä: 09:08. Normaaliin suomenkieliseen asiatekstiin nämä eivät kuitenkaan kuulu.
Vuorokauden ensimmäinen tunti merkitään nollalla: Kone laskeutuu 0.15.
Kellonaikoja taivutetaan kuten numeroita yleensä: En ehdi paikalle ennen klo 15:tä! Luennoitsija tulee 0.15:n koneella. Laukut hän saa varmaan jo 0.45:een mennessä.
Syyskuu 2008
Lähetä osoitteeseen
Varsinkin puhekielessä kuulee usein sanottavan esimerkiksi, että vastauksen voi lähettää osoitteella - -. Muoto osoitteella on adessiivi, jota käytetään suomessa ilmoittamaan aikaa (aamulla), paikkaa (pöydällä) tai välinettä (puukolla, autolla), joskus myös tapaa (varauksella).
Osoitteella-muoto ei kuitenkaan sovi mihinkään näistä vaihtoehdoista. Se ei ilmaise aikaa eikä paikkaa eikä se ole myöskään väline tai tapa. Niinpä onkin parempi sanoa, että vastauksen voi lähettää osoitteeseen - - .
Elokuu 2008
Euron ja sentin lyhenteet
Euro on lyhyt sana, joten sitä ei usein edes tarvitse lyhentää, mutta jos lyhennettä tarvitaan, se on pieni e-kirjain, jonka merkitys on sekä euro että euroa. Euron merkkihän on € ja valuutan tunnus EUR.
Euron sadasosan, sentin, lyhenne on joko c tai snt.
Heinäkuu 2008
Ruotsinkieliset nimilyhenteet
Kielineuvoston suomen kielen huollon periaatteiden mukaan ruotsalaisia nimilyhenteitä ei suomenneta. Tämä sääntö koskee niin virastojen, laitosten ja järjestöjen kuin valtiopäiväpuolueiden ym. nimilyhenteitä:
Rahastoeläkevirasto (PPM)
Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää vastustavan asiamiehen virasto (HomO)
LO:n edustajakokous
Kansanpuolue liberaalit (FP)
Keskustapuolue (C)
Ympäristöpuolue vihreät (MP).
Myöskään virkanimikkeiden lyhenteitä ei suomenneta. Ruotsinkielistä lyhennettä voi käyttää suomenkielisessä tekstissä muiden lyhenteiden tapaan:
etnistä syrjintää vastustava asiamies (DO)
oikeuskansleri (JK).
Kesäkuu 2008
Suomen kieli erikseen, suomenkielinen yhteen
Pelkkä kielen nimi riittää usein, mutta joskus sen perään on selvyyden vuoksi tarpeen lisätä kieli-sana, esimerkiksi suomen kieli. Tällöin on muistettava, että syntyy genetiivialkuinen sanaliitto, ei yhdyssana. Sanat kirjoitetaan siis erilleen: ruotsin kieli, japanin kieli.
Kielten nimistä johdetut sanat puolestaan ovat yhdyssanoja: suomenkielinen, ruotsinkielinen, japaninkielinen.
Yhdyssanoja ovat suomessa myös kielten nimet, joissa on paikanmäärite: ruotsinsuomi, sveitsinsaksa, grönlannineskimo.
Toukokuu 2008
Henkilö
Ruotsinsuomessa käytetään usein henkilö-sanaa vastaamassa ruotsin sanaa person. Saatetaan kirjoittaa esimerkiksi: Kokoukseen osallistui kaksitoista henkilöä.
Kun puhutaan ihmisestä ja ilmaistaan lukumäärää, on kuitenkin luontevampaa käyttää henki-sanaa.
Edellä olevan virkkeen asemesta olisi parempi kirjoittaa: Kokoukseen osallistui kaksitoista henkeä.
Samoin myös:
Lippu maksaa 100 kruunua hengeltä.
Olen varannut neljän hengen hytin.
Huhtikuu 2008
Lyhenteen piste muun välimerkin edellä
Kun virke päättyy pisteelliseen lyhenteeseen, ei virkkeen loppuun merkitä toista pistettä:
Pääsiäisenä söimme silliä, kananmunia, lammasta, mämmiä ym.
Muiden välimerkkien edellä piste tulee kuitenkin säilyttää:
Huom.! Osta silliä, kananmunia, lammasta ym., niin että voimme valmistaa juhla-aterian.
Kun pisteelliseen lyhenteeseen lisätään taivutuspääte, ei pistettä kuitenkaan merkitä kaksoispisteen edelle:
alv. (arvonlisävero) – alv:a (arvonlisäveroa)
v. (vuonna, vuosina) – v:een 2010 (vuoteen 2010)
Maaliskuu 2008
Tulla-futuurin tarpeetonta käyttöä tulee välttää
Suomen kielessä verbin aikaluokka preesens ilmaisee tapahtumista sekä nyky- että tulevassa ajassa eli futuurissa.
Puhekielessä, samoin kuin käännöskirjallisuudessa, tulevaa aikaa ilmaistaan kuitenkin usein preesensin sijasta tulla tekemään -rakenteella, ns. tulla-futuurilla: tulen sanomaan hänelle totuuden; tulen matkustamaan Suomeen ensi viikolla.
Esimerkkilauseissa tulla-futuurin käyttö on turha. Toisessa esimerkkilauseessa on jopa tulevaa aikaa ilmoittava ilmaus ’ensi viikolla’. Mitään väärinkäsitystä merkityksestä ei synny, jos lauseissa käytetään verbin preesensmuotoa tulla-futuurin sijasta: sanon hänelle totuuden; matkustan Suomeen ensi viikolla.
Yleissääntönä on, että tulla-fuutuuria käytetään silloin kun syntyy epävarmuutta siitä, merkitseekö preesensmuoto nykyaikaa vai tulevaa aikaa.
Helmikuu 2008
Iso ja pieni alkukirjain paikannimissä
Paikannimien kirjoittamisessa pulmallista on yhdysnimien ja moniosaisten nimien kirjoittaminen.
Yhdysnimien tavallisia alkuosia ovat mm. Ala-, Etu-, Keski-, Lähi-, Taka- ja tietysti ilmansuunnat. Kun alkuosa rajaa tai määrittää jälkiosan tarkoittamaa aluetta, se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Etelä-Ruotsi, Etu-Intia, Taka-Töölö. Kun alkuosa ei rajaa aluetta maantieteellisesti, vaan esimerkiksi ajallisesti, se kirjoitetaan pienellä: natsi-Saksa, nyky-Ruotsi, kesä-Suomi.
Itä on nimissä Kaukoitä ja Lähi-itä yleisnimi, minkä vuoksi se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Pienellä kirjoitetaan myös mm. arabimaailma, länsimaat, napaseutu, pohjola, koska nekin katsotaan yleisnimiksi.
Moniosaisen paikannimen jälkiosa voi olla erisnimi tai yleisnimi. Nimiä, joiden jälkiosa on erisnimi, ovat esimerkiksi Pikku Huopalahti, Latinalainen Amerikka, Ranskan Riviera. Nimiä, joiden jälkiosa on yleisnimi, ovat mm. Neljäs linja, Väinö Tannerin kenttä, Intian valtameri ja Uralin vuoristo.
Asukkaiden nimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan aina pienellä: ruotsinsuomalainen, tukholmalainen. Moniosaisesta paikannimestä muodostettavat asukkaan nimet ovat yhdyssanoja, esimerkiksi itäkarjalainen, pikkuhuopalahtelainen, takatöölöläinen.
Tammikuu 2008
Päiväyksen merkitseminen
Kielenhuollon suosituksen mukaan suomenkielisessä tekstissä käytetään päiväyksen merkintään ns. nousevaa päiväystä: päivä, kuukausi, vuosi. Sekä päivän että kuukauden numeron jälkeen merkitään piste, sillä on kyse järjestysluvuista.
Tukholmassa 2.1.2008
Pistettä ei pidä unohtaa päivän ja kuukauden numeron jäljestä silloinkaan kun on kyse rajakohdasta:
2.–15.1.2008
2.1.–15.2.2008
Kymmentä pienempiin päivää ja kuukautta merkitseviin numeroihin ei suositeta etunollia (ei siis kirjoiteta 02.01.2008). Vuosiluvusta voi epävirallisissa yhteyksissä jättää kaksi ensimmäistä numeroa merkitsemättä. Voi siis kirjoittaa
2.1.08
Kuukauden nimen voi myös kirjoittaa kirjaimin.
2. tammikuuta 2008
Laskevaa päiväystä (2008-01-02) ei suositeta käytettäväksi normaalissa asiakirjoittamisessa, esimerkiksi kirjeenvaihdossa, tiedotteissa jne.
